Niin, mitäs minä lupailinkaan viime postauksissani.. aktiivisuutta, vähintään pari kertaa viikossa sisällöllisiä blogimerkintöjä? Edes JOTAIN luettavaa. Mutta ei. Kun ei ole aikaa, ja ehkä pieni mielenkiinnon puutekin on kuulunut asiaan, niin eihän siitä mitään tulee.
Mutta nyt on piru vie sentään, homman nimi sellainen, että minähänä otan tavaksi kirjoittaa tänne vähintään sen kaksi-kolme kertaa viikossa, oli sitten asiaa tai ei. Kiirettä piisaa sekä koulussa että henkilökohtaisissa menoissa, mutta enhän minä ole edes vielä kahdeksaatoista. Pakkohan minulta on aikaa liueta?
Olen taas vähän miettinyt tätä liian nopeaa aikuistumista. Vanhemmat aina sanovat, että kannattaa nyt nauttia nuoruudesta ja olla lapsi niin kauan kuin vaan voi, koska aikuisuus on sitten sitä itseään, eikä valitettavasti paluuta lapsuuteen ole. Tottahan tämä on, mutta mua kiinnostaa hyvin paljon aikuisuudessa tehtävät asiat – ehheh, älkää ymmärtäkö kaksimielisesti. Tarkoitin työntekoa. En kyllä ihan mitä vaan työntekoa, vaan toimittajan uraa. Mutta pystyn ihan hyvin pieninä palasina valmistautua jo nyt ennen täysi-ikäisyyttä toimittajan elämään, esimerkiksi avaamalla pelisivuston uudelleen ja kirjoittelemalla muistiinpanoja, mielipiteitä ja muuta mukavaa peleistä, elokuvista, tai ihan mistä vaan, vaikka McDonaldsin hampurilaisista.
Nyt olenkin ollut tämän viikon jälleen työharjoittelussa Pelaajan takana olevassa lehtitoimituksessa, H-Townissa. Peliplaneettaan olen kirjoittelut peliuutisia, joka on kehittävää ja etenkin kielitaitoa parantavaa hommaa. Erittäin mukavaa on ollut, ja koska ilmapiiri työpaikalla on hyvin tärkeä elementti, on täällä ollut mukava työskennellä miltei kokoajan hymy huulilla. Eemeli, joka on myöskin työharjoittelijana täällä (tosin ihan pitkäaikaisena, ei TETissä) on auttanut mua monissa jutuissa ja niin pois päin. Hänkin kirjoittelee uutisia, hän on hoitanut Pelaajalehti.comin puolta.
Nyt juon tässä Red Bullia ja pikaisen bloggaamisen ohella menen takaisin metsästämään kiinnostavia uutisaiheita Fujitsu Siemensin läppärillä, jolla olen tällä viikolla työskennellyt. Voisi itseasiassa käydä nyt syömässä hodarin ja palata sitten töihin.
Huomenna viimeinen työpäivä, ja maanantaina palaan takaisin opiskelemaan kouluun, jotta selviytyisin jotenkin tästä ihmeellisestä maailmasta. Toivottavasti jotain jäisi päähän, eikä kaikki opetettava tieto menisi vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Eiks je?
